Hörhöt hereillä eli Keith Richards ja minä Areenalla

Jotain hauskaa sairaalassakin oli sentään. Paimion sairaalassa oli öisin sen verran säpinää, että minua se outo äänimaisema valvotti. Kokeiltiin unipillereitä.

Ekat eivät toimineet, toiseksi kokeiltiin Tenoxia. Koska olen valvuriveteraani, en tykännyt siitä mitä olin aikaisemmin guuglaillut Tenoxista. Mutta tokihan sitä pitää maistella kaikkea mitä tarjotaan.

Mielestäni en nukahtanut pillerin nieltyäni. Jotenkin kuitenkin siirryin Hartwall Areenalle, jossa esiintyivät Rollarit. Paikkani oli hankalasti yläviistossa, jalkatilaa oli kehnosti, ja kaikki vierustoverini olivat tosi isoja, pulipäisiä tai ZZ-Top -tyylisiä äijiä, jotka istuivat tilaavievästi haarat levällään.

Rollarit vetivät hyvin vanhaa settiä, Honky Tonk Womenin lauloin mukana. Yhtäkkiä Mick Jagger lopetti hyppimisen ja ilmoitti, ettei esiintyminen enää kiinnosta häntä, joten good night folks. Suurista runsaudensarvien näköisistä truutista alkoi pöllytä vihertävää savua. Yksi kerrallaan Rollarit putosivat polvilleen ja siitä lavalle kuorsaamaan. Savun levitessä yleisön joukoon kansa retkahti nukkumaan, kuorsaus ja kuolavanat levisivät estoitta.

Mutta Keith Richards pysyi pystyssä! Mies veti keskittyneesti yksinään biisin toisensa jälkeen. Katsomon puolella vain minä valvoin, ja vannon että meillä oli katsekontakti! Keith hymyili minulle!

Mutta koska elämä on raadollista, minulle tuli pissahätä. Jouduin kiipeilemään jättiläismäisten äijien yli! Taistelua aikaa vastaan! Keith Richards nauroi ääneen.

Vihdoin pääsin jonkinlaiseen vessantapaiseen, mutta se oli oveton pisuaari. Kun en ole ollenkaan estoton nurkkiinkuseskelija, pisuaariin lorottelu vaati pitkän kamppailun itseni kanssa. Ja kun heräsin, en tiennyt uinko hiessä vai olinko kusessa.

Kun mummu kuulolaitteen nielaisi

Meillä on keittiöremontti. On yhä, mutta sinä päivänä kun tämä tapahtui keittiön kohdalla oli seinät, katto ja vastavalettu lattianpohja. Kaapit, liesi ja uuni olivat kaatiksella. Ruokaa ei siis saanut (eikä saa nyt viikon kuluttuakaan, tai siis toimiihan mikro tietenkin).

Sinä nimenomaisena päivänä vietin aikaa Jorvissa. Ensin tietty sitä samaa vanhaa odottelua, sitten tapaaminen oikein hyvän sydänlääkärin kanssa. Nyt sitä jo nirsoilematta riisuu itsensä ja käy paperin päälle makaamaan... No, mutta tämä ei ollut nyt sellainen tarina. Lääkärin jälkeen raisu kohtaaminen laboratoriossa - Wegeneriin liittyvä nenän bakteerinäyte oli kasvaa eeppisiin mittasuhteisiin, mutta tämä tarina ei kerro siitäkään - ihmeellisen aloitteellinen ja riistäytymishaluinen tarina. En ehtinyt sitten fysioterapiaan, mutta sekin on ihan eri juttua. Menimme suurperheellä syömään pizzaa, joo, paluu oikeaan suuntaan, keittiötähän ei ollut. Kävimme ensin rautakaupassakin, ja se liittyy tähän niin että pizzapaikasta palattuamme olin sateen kastelema, täpötäysi ja umpiväsynyt.

Kaivoin kostean kuulopavun korvastani, laitoin sen dosettini päälle ja avasin teeveen. Katseltuani hetken unettavaa kiinteistökuningatarta muistin, että päivän vitamiini- ja magnesiumsatsi oli ottamatta.

Hulautin koko pillerikasan kämmenelleni ja huitaisin suuhun, vettä päälle ja riuska nielaisu.

Seuraavan tunnin etsinkin sitten kuulolaitettani kaikkialta. Vaikka papuni on mittojen mukaan minulle teetetty, sain sen ilmaiseksi HYKSistä. Perään tuli kirje, jossa kerrottiin pavun olevan HYKSin omaisuutta ja muistaakseni noin 600 euron arvoinen.

Kuulopapuni oli vasta käväissyt huollossa. Nyt, kun oli aika ilmeistä että se oli mahassani, jouduin ankaraan eettiseen kisaan itseni kanssa: olisiko minussa naista viedä muina miehinä papuseni huoltoon taas...

Syytän kaikesta tätä:

Näin hyvin doupattuna lie turha pohtia syvempiä syntyjä. Kakkaa ei tällä kertaa tarvinnut kaivella, siivoilu riitti. Sängyn alla se papu piileksi, samoin kolme cashewpähkinää ja noin puoli kissaa karvoissa mitattuna.

On ilmoja pidellyt

 Postaamani videot luovat omaa metatodellisuuttaan, josta olen niille kiitollinen. Kiitos ryöväriluola You  tubelle. Kiitos Beastie Boysille, väänsitte sanat suustani!

Luinpa oikein mielenkiintoisen kommentin erään toisen tautisen blogin perästä. Hoitoalan ihminen totesi vaskuliittipotilaita hoitaessaan kuulleensa, että heilläkin on mennyt elämä uusiksi. Välillä häntä hoitajana tympii, kun juttelee potilaan kanssa vaikka eläimistä ja säästä, niin aina se keskustelu kääntyy sairauteen ja sen tuomiin rajoitteisiin - myös muissa sairauksissa.