perjantai 9. syyskuuta 2011

Mieli parantaa, mieli sairastuttaa




Sairaana on vaikea tuntea mielihyvää. Puhuin tästä muutaman lauseellisen psykologin kanssa. Vaikka haluaisi tuntea nautintoa esimerkiksi herkuttelemalla, ei voi unohtaa että silmää kaihertaa ja jalka on tunnoton - ja suussa maistuu vanha lääke. En edes muista, mitä psykologi äkäilyyni vastasi. Kuitenkin, vähitellen, olen etsiytynyt hänen vihjaisemaansa suuntaan. Alkanut hakeutua mielihyvää kohti. Mielihyvää... mausteisia, tulisia ruokia, haiskahtavia juustoja, mangon makua...

Liikunta voisi olla mainio mielihyvän lähde, mutta olen siinä aika surkea. Sairastuin pääsiäisenä raivoisaan vyöruusuun, ja muiden huutaessa riemusta Suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruuden minä huusin järkyttävissä tuskissa. Sisuksissani kulki tulipallo, ilmeisesti hermokipu, eikä edes synnytys ollut yhtä hurjaa menoa kuin tulipallojen touhut. Kipukohtaukset menivät aikanaan ohi, mutta kyljessäni on yhä vikaa: joko mursin tuskissani kieriskellessäni kylkiluuni keväällä tai Wegenerin granulomatoosi ilmenee jälleen uudessa muodossa. Kylkikivut estävät joka tapauksessa jumpan tai joogan yritykset. Kävely on hidasta köpöttelyä, joka ei riemua tuota. Onneksi pääsin fysioterapiaan, kerran viikossa teen pienessä kuntosalissa omaa ohjelmaani, niin hyvin suunniteltua ettei kylki ärry, mutta käyttämättömässä kehossa verenkierto vilkastuu ja endorfiinit tuottavat ohutta yläpilveä.

Olen myös alkanut katsella chick flick -tyyppisiä takuuonnellisesti loppuvia elokuvia ja lukea dekkareita. Angstia synnyttävät, väkivaltaiset tai turhat postmodernit tekotaiteelliset viritykset eivät nyt kiinnosta. Olen joutunut pudottamaan viihdeohjelmistostani sairaalasarjatkin, en kestä tippapusseja enkä verioksennuksia. Sääli, Hugh Laurie on loistava Housena, ja vaskuliittien kaltaiset monimutkaiset sairaudet ovat olleet sarjassa hyvin esillä. Mutta Housen bedside mannerismit ovat niin lähellä tosielämän tylyttelyä, että mielessä alkavat pyöriä ikävät kelat...

Sairaala- ja sairausjuttujen sijaan ajattelin etsiä mieleeni tilaa. Ennen sairastumistani meditoin, ja tämäniltainen dokumentti Mielen salattu voima - Usko, niin paranet muistutti meditaation hyvistä vaikutuksista. Arjessa olen nykyisin kovin sidoksissa tunteisiini, ja tunteeni ovat kovin pinnassa. Muistan meditaation luoman selkeyden ja kiihkottomuuden, kyvyn tarkastella asioita sitomatta niitä itseeni.

Tavallaan olen loukkaantunut siitä, että autoimmuunisairaudet (niitähän vaskuliitit, joihin Wegenerin granulomatoosikin kuuluu, ovat) esitettiin ohjelmassa stressin aikaansaamina. Olen elänyt hyvin stressipitoisen elämän, mutta terapian, meditaation ja buddhalaisen kirjallisuuden ansiosta olin päässyt haasteellisesta elämästäni selvemmille vesille - ja silloin, pam. Immuunijärjestelmäni kääntyy elävää elimistöäni vastaan.

Juttelin sen saman psykologin kanssa vähän tästäkin. Hän totesi, että on varmaan pettymys, kun on kerran tehnyt kovasti työtä ja selvinnyt, ja nyt sama työ on uudestaan edessä. Itse en ollut sitä edes hahmottanut. Mutta aivan kuin silloin edelliselläkin kerralla - työ on tehtävä.

Teyata om bekanze

Bekanze maha bekanze

Radza samudgate soha

2 kommenttia:

  1. Pojaltani joka harrastaa filosofiaa ja itämaisia uskontoja sain lahjaksi Eckhart Tollen "Läsnäolon voima" jonka olen lukenut läpi paikoitellen pariinkin kertaan mutta paljon jäi leijumaan ymmärryksen yläpuolelle. Mielenkiintoisia aiheita meditaatio, uskonnot ym. mutta vieläkin tuntuu ettei ole aikaa tarpeeksi syventyä niihin.

    Mielenkiintoinen viikko muuten kun sain lopultakin työkyvyttömyyseläkepäätöksen.
    Ensin sain vastineen jossa luki, ettemme näe syytä muuttaa kantaamme ja seuraavassa lauseessa, että myönnämme työkyvyttömyyseläkkeen . Jotenkin jäi epävarma olo mutta soittaakkaan en uskaltanut ja ajattelin, että kyllä se oikeakin päätös sieltä tulee jos on tullakseen. Ja tulihan se viikolla.
    Terveyskeskuslääkärini B-lausunnolla haettiin kuntoutustukea/työkyvyttömyys-eläkettä vuoden loppuun (viittasi lausunossaan muihinkin B-lausuntoihin) ja tällä tuli lopulta. Hylkyjä tullut monia ja asiani on vakuutusoikeudessa.
    Kannustukseksi vaan muillekkin, että sitten kun ei osaa enää odottaa...
    kati

    VastaaPoista
  2. Valtavan suuret onnittelut eläkkeen saamisesta! (Vaikka tuntuukin nurinkuriselta onnitella ikävien sairauksien takia eläköitymisestä. Ja kun olemme maksaneet eläkemaksuja, niin omaa rahaammehan se on, joka sieltä tulee.) Mutta elämää voi miettiä ja suunnitella ihan eri tavalla, kun ei tarvitse huolehtia jatkuvasti papereista ja siitä, tuleeko rahaa jostain päin.
    Juttelin tänään matkalla Kipuklinikalle (oli muuten tosi hyvä paikka) taksikuskin kanssa, joka on osa-aikaeläkkeellä ja tekee töitä kolme päivävuoroa viikossa. Hänellä eläkehommat olivat luonnistuneet hyvin ja työnantajakin oli saanut vuorot sopimaan... Joillain luonnistuvat hommat hyvin - on se niin kumma :)

    VastaaPoista