torstai 20. lokakuuta 2011

Hörhöt hereillä eli Keith Richards ja minä Areenalla




Jotain hauskaa sairaalassakin oli sentään. Paimion sairaalassa oli öisin sen verran säpinää, että minua se outo äänimaisema valvotti. Kokeiltiin unipillereitä.

Ekat eivät toimineet, toiseksi kokeiltiin Tenoxia. Koska olen valvuriveteraani, en tykännyt siitä mitä olin aikaisemmin guuglaillut Tenoxista. Mutta tokihan sitä pitää maistella kaikkea mitä tarjotaan.

Mielestäni en nukahtanut pillerin nieltyäni. Jotenkin kuitenkin siirryin Hartwall Areenalle, jossa esiintyivät Rollarit. Paikkani oli hankalasti yläviistossa, jalkatilaa oli kehnosti, ja kaikki vierustoverini olivat tosi isoja, pulipäisiä tai ZZ-Top -tyylisiä äijiä, jotka istuivat tilaavievästi haarat levällään.

Rollarit vetivät hyvin vanhaa settiä, Honky Tonk Womenin lauloin mukana. Yhtäkkiä Mick Jagger lopetti hyppimisen ja ilmoitti, ettei esiintyminen enää kiinnosta häntä, joten good night folks. Suurista runsaudensarvien näköisistä truutista alkoi pöllytä vihertävää savua. Yksi kerrallaan Rollarit putosivat polvilleen ja siitä lavalle kuorsaamaan. Savun levitessä yleisön joukoon kansa retkahti nukkumaan, kuorsaus ja kuolavanat levisivät estoitta.

Mutta Keith Richards pysyi pystyssä! Mies veti keskittyneesti yksinään biisin toisensa jälkeen. Katsomon puolella vain minä valvoin, ja vannon että meillä oli katsekontakti! Keith hymyili minulle!

Mutta koska elämä on raadollista, minulle tuli pissahätä. Jouduin kiipeilemään jättiläismäisten äijien yli! Taistelua aikaa vastaan! Keith Richards nauroi ääneen.

Vihdoin pääsin jonkinlaiseen vessantapaiseen, mutta se oli oveton pisuaari. Kun en ole ollenkaan estoton nurkkiinkuseskelija, pisuaariin lorottelu vaati pitkän kamppailun itseni kanssa. Ja kun heräsin, en tiennyt uinko hiessä vai olinko kusessa.

4 kommenttia:

  1. Voi olisinpa saanut olla mukana :)) Itsekin omaan todella vauhdikkaan unimaailman, joskus ihan poikki kun herään, on tullut juostua roistoja karkuun ym.

    VastaaPoista
  2. Jälkeenpäin ajateltuna tässä unessa oli hienouksia. Se oli uni nukkumisvaikeuksista, kovalle lääkitykselle joutumisesta (vain minä ja tosi kovilla aineilla parkittu Keith pysyttiin hereillä), ja sitten siinä käsiteltiin myös Paimion kauheita vessoja ja sitä, että tuohon aikaan tarvitsin apua vessaan päästäkseni...

    VastaaPoista
  3. Niin, raisuja bileitä pitkin yötä.
    Viime yönä unessa minäkin skoolasin, tietenki kristallilaseilla ja useasti . Sen lisäksi poltin tupakkaa ja pidin hauskaa kaikella tavalla. Vähän aamulla kyllä särki päätä.
    Onhan se hyvä, että voi olla huoleton edes joskus ja vaikka unessa. Valveilla kaikki sairaudet muistuttaa itsestään ja ajatus kiertää kehää. Tähän mun poikani sanois varmaan että se on ihan itsestä kiinni millaisille ajatuksille antaa vallan tms. Ei vaan voi olla ajattelematta, ei.
    Onneks tavallisessakin elämässä on sentään paljon hyviä hetkiä.
    Ei niin suuria mutta kuitenkin. Voi nauttia vielä luonnosta, ottaa joskus pari-kolme lasia viiniä hyvän ruoan kanssa, polttaa kynttilöitä, tavata ihan oikeita ystäviä. Että oikeestaan ihan jees. Sitte öisin voi remuta eikä tule edes kankkusta. kati

    VastaaPoista
  4. On sanottu että ydinsodan jälkeen eloon jäävät vain torakat ja Keith Richards! :)

    Daniel

    VastaaPoista