tiistai 22. helmikuuta 2011

Sairaan arkea 22.2.11



Herätyskello soi 8.00. En jaksa herätä edes ottamaan vatsansuojalääkettä ja kortisonia, vaikka kello soikin niiden takia. Yhdeksältä alan liikutella neuropaattisia varpaitani. Jalkapohjat ovat ihan jäykät ja jääkylmät.

Kuuntelen puolikuuroilla korvillani. Kyllä, muut ovat lähteneet töihin ja tarhaan. Kyllä, boilerin asentajat ovat tulleet.

Kissaa väistellen hakeudun vessaan, olen ihan hirveän väsynyt, 70 mg kortisonia vie unet - ja tautitilanne on huolestuttava, vaikka sitä yrittääkin olla ajattelematta. Sitten pikkukeittiöön hakemaan vettä lääkkeiden painikkeeksi. Seitsemän pilleriä.

Lukulasit mukaan ja nousu yläkertaan. Aloe vera -mehua, lesemuroja, pellavansiemenrouhetta, mustikkajugurttia, kahvia. Hesaria ei ole haettu, enkä aio palelluttaa jalkojani, joten kurkistan blogiani ja facebookia ja harhaudun lueskelemaan nettilehtiä. Välttelen pahoja uutisia.

Väsymys on niin suurta, että jään loikoilemaan yläkerran sohvalle ja katson jälleen yhden Complete Makeover -ohjelman. Sen jälkeen onkin aika siirtyä alakertaan nauttimaan seuraavat kolme pilleriä. Myös verenohennuspiikki olisi otettava, mutta itsen piikittäminen tuottaa vaikeutta. Onneksi lääkärini soittaa ja setvimme hammashoito- ja rituximabitiputusaikoja. Pian soittaa reumahoitajakin, ja kertoo että koko aikataulu on mennyt uusiksi "oman turvallisuutesi takia". Vain kesäkuun lääkäriaika jätettiin jäljelle. (Mahtavaa, ehkäpä olen hengissä vielä kesäkuussa. Haluaisin olla hengissä elokuussakin, silloin Dalai lama tulee tänne Espooseen.) http://dalailama2011.fi/

Laitan korvanapin paikoilleen, ja kas, boilerin asennuksen äänet kantautuvat huoneeseeni. Koska kylmää vettä tulee, laitan Mateo-koiran peiton pesuun. Mietin, yrittäisinkö tänään vaihtaa parille kukalle mullat. Suusuojaimet on, ohuita muovihanskoja on, kevytsoraa on, multaa on. Lykätä ei oikein voi, koska immunosuppression "pahentuessa" hoidon etenemisen myötä pölyävät hommat on vain jätettävä. Multia ei vaihdettu viime keväänäkään, kotini seisoi tyhjillään asuessani sisareni vierashuoneessa. Luulimme, että tulisin toipumislomalle sairaalasta. Hah. Kotini on myyty ja nyt asun vuokralla sisareni ja hänen tyttärensä + tyttärentytärten tyttökommuunissa. Tässä uudessa kodissa on tilaa ja valoa, vaikka kolmen talouden tavaroiden yhteensovittaminen onkin kesken. Varasto, entinen uima-allashuone, on täynnä roihnaa.

Piikitän itseni ja kiroan. Huuhtelen nenän merisuolavedellä. Laitan lisähuuhtelun myös koiran huovalle. Kohta laitan silmätipat, pukeudun, menen postilaatikolle ja mapitan sairauspapereita ja hoidan budjettini kuntoon. Lounaaksi joskus kahden jälkeen hapankaalinrippeitä, eilinen lämmin voileipä, viili, kalkkitabletteja, merilevää, monivitamiinia, B-vitamiini-foolihappotabletti, immuunipuolustusta parantava aminohappoyhdistekuorilo.

Sitten aion vaihtaa kahden kukkakullan mullat. Viideltä alkaa kotiinpalaajien virta, sisarellani on ruuanlaittoviikko joten saan lötkötellä.

Illalla toivon jaksavani teeveetä katsellessa silittää hieman pyykkiä. Tällä väsymysasteella on pakko olla vuoteessa kymmeneltä. Kevyttä lukemista, pahojen ajatusten pyörteen katkaisua, iltalääkkeet, iltapiikki. Kortisonin huonontamaa unta. Jos kaikki menee normaalisti.

7 kommenttia:

  1. Aikataulu muuttui saman tien. Puettuani huomasin ensinnäkin, että liikkuminen on kovin hidasta tänään. Sitten postilaatikon avain oli hukassa (ilmankos Hesari oli hakematta) ja löytyi melkoisen haeskelun jälkeen laukkuni taskusta. Pred Head on tän kortisonihuumauksen nimi. Postilaatikosta löytyi shitty Dear Neighbours -kirje vastapäisen talon asukkailta. He olivat parissa tunnissa raivostuneet vanhasta boileristamme talonsa edessä. (Ja nämä ovat hyviä korjausmiehiä, veivät romut pois hyvin nopeasti.)

    VastaaPoista
  2. Ilman bloggausta olisi kukkien mullanvaihto jäänyt. Mapitettavaa, sairauteen liittyviä papereita siis, oli tunniksi. Ja toiseksi tunniksi niitä vielä jäi. Miten vanhukset selviävät näistä? En tajua!

    VastaaPoista
  3. Ja sain väsättyä paikoilleen myös Rituximabin kehittäjän, Genentechin, oppimatskun vaskuliiteista. Lopun video on kovaa kamaa. Vaikken voi kehua ymmärtäväni Wegenerin ym vaskuliittien mekanismeja, videolla homma näyttää melko roisilta. Nyt ainakin tiedän, miksi kanyylien laitto oli niin vaikeaa. (Yäk!)

    VastaaPoista
  4. Voimia sinulle sairauden kanssa. Äitini sairastui vaskuliittiin 2007.

    VastaaPoista
  5. Kiitos, anonyymi lukija! Tänään on vähän parempi päivä, lääkitystäkin on vähän kevennetty. "Niillä mennään mitä on", sanoi vaskuliittikollega. Hyvä motto.

    VastaaPoista
  6. Ai niin, ja toivottavasti äitisi voi hyvin!

    VastaaPoista