tiistai 22. maaliskuuta 2011
Yhtäkkinen liikahdus parempaan - I Feel The Earth Move
Asenteessa on tapahtunut jotain. Ihan yön yli, yllätyksenä.
Suhtaudun uuteen lääkityksen ilmeisen toiveikkaasti, vaikken ole kuullut vielä yksiäkään labratuloksia, ja vastetta pitää oikeasti odotella kuukauden päivät. (Toiveikkuus on herännyt, vaikka jylhä toivottomuus onkin kotoisampi mielenmaisema minulle.)
Koska toiveikkuus on kevyempi ja miellyttävämpi olotila kuin jylhä toivottomuus, annan sen olla, vaikka se saattaakin olla perusteeton tai epätosi tila. Kestää minkä kestää, aika näyttää.
Maailma tarjoaisi juuri tänään paljon pahaa mässyä: voisin syventyä Libyan ja Japanin murheisiin, vastustaa apinan raivolla ydinvoimaa, turkistarhausta, perussuomalaisia ja keskustaa. Pidän volyymia kuitenkin ehkä pikemminkin koillisessa kuin kaakossa. Maanjäristys heilautti maapalloa. Be my guest.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Usko jo, että mielialalla on tosi paljon merkitystä paranemisen kannalta. Tosin toivon että myös tällä että saat purkaa tuntojasi muiden sairastuneiden kanssa on positiivista vaikutusta. Itselle ainakin puhuminen ja kirjoittaminen auttanut kriiseistä ulos.
VastaaPoistaKunhan vielä käyt kuntoutuksessa niin olo voi olla jo ihan toinen.
Don´t worry, be happy !
Jep, kyllähän minä sen uskon! Mieliala ei vain ole ollut täysin hallinnassa. (Olen uskonut, kun lääkäri toisensa jälkeen on sanonut, että tautini on vaikeahoitoinen jne. Lisäksi Prednisolon hyvin suurena annoksena on tehnyt olon todella huonoksi. Ja liikuntakyvyn huonous ahdistaa: en voi mennä edes kävelylle joka päivä, liukkaus estää. Ennen tykkäsin tanssia ja joogata: nyt en pysy pystyssä enkä pääse ylös lattialta.)
VastaaPoistaLuulen, että tuntojen purkaminen on parempi vaihtoehto kuin kaiken sisällä pitäminen. Sairastaminen on ollut ihan uusi maailma: olen ollut ennen aika terve.
Kuntoutus tulee kyllä tosi tarpeeseen, aika vähän itsehoito-ohjeita on tähän mennessä tullut.